Aamu-usvan alkaessa hälvetä ja ensimmäisten slummien tullessa näkyviin aloin saapua hindujen pyhään kaupunkiin Varanasiin. Ensivaikutelma mammuttimaisella rautatieasemalla oli sanoinkuvaamaton kaaos, liikenteen melua, lehmiä, riksoja, takseja suloisessa sekamelskassa. Kolkatassa tapaamani nuoren saksalaismiehen kanssa olimme samassa junassa ja yhdessä otimme fillaririksan kohti Shanti Guest Housea. Tällä kertaa menivät fillaririksasta ketjut.
Monen mutkikkaan pikkukujan jälkeen sanoinkuvaamattoman löyhkän saattelemana saavuimme majatalolle ja saimme huoneet. Sen jälkeen suunnistinkin majapaikkaa lähimpänä olevalle ghatille eli portaikolle, jotka johtavat Gangesiin. Tuo lähin ghat on kaikkein tärkein krematoriopaikka tällä Gangesin länsirannalla. Tavan takaa koirien, lehmien, torikauppiaiden ohitse kuljetettiin hyvin arkisen oloisesti vainajia polttopaikalle, jossa valtaisat halkopinot reunustavat rantaa ja kymmenkunta nuotiota paloi poltettavaa odotellen. Maailman suurin krematorio, niin sanotaan.
Kuolleet oli vaatetettu kirkkaisiin vaatteisiin, mutta saattoväki oli hyvinkin arkisesti puettua. Eikä paikka kovin pyhältä meidän mittapuumme mukaan vaikuttanut. Vainajia poltettiin, halkoja hakattiin, jotkut kylpivät Gangesin pyhässä vedessä, lapset leikkivät, joku luki sanomalehteä ja lehmät, ne lehmät, siellä ne tallustelivat portailla ja kakkailivat, samoin lukuisat vuohet. Savu, eritteet, palavien ruumiiden haju tuntuivat seuraavan majapaikkaan saakka. Onneksi sentään oli kuuma suihku tarjolla tässä matkani halvimmassa najapaikassa, jonka kattoterassilta on näkymä Gangesille ja tuohon Manikarnitakan krematorioon. Kaikkiaan noita ghateja on rannassa lähes sata, mutta kaikki eivät toki ole krematorioighateja. Illan pimetessä hiljalleen virtaava Ganges kantoi pinnallaan satoja kynttilöitä, mikä sekin oli aika vaikuttavaa, vaikka rauhalliselta terassilta katsottuna ja kanakormaa nautiskellessa. Kuolema tosiaan on täällä läsnä!
Tämän päivän olen ollut varsinaisessa kielikylvyssä, sillä vietin päivän kolmen mukavan saksalaisnuoren kanssa. Vierailin riksakuljetuksen avulla noin kymmenen kilometrin päässä varsinaisessa temppelitaajamassa, jossa oli mm. paikka, jossa Buddhan sanotaan ensimmäisen kerran esiintyneen julkisesti. Alueella oli thai-temppeli, kiinalainen temppeli, kambodzhalainen temppeli, jainatemppeli ja buddhalainen temppeli sekä valtaisat luostarin rauniot. Rauhallinen keidas kaiken liikenteen infernaalisen melun ja sekamelskan jälkeen. Siellä oli todella pyhäinen olo. Palatessa sai ihailla auringonlaskua, joka näyttää täällä aivan erityisen jännältä, koska ilma on harmaana savusta ja smogista. Ja sitten nousi kuu Gangesin ylle! Huomenna olen aikeissa olla joella auringon noustessa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti