Kolmas kerta kerrontaa Keralasta

Kolmas kerta toivottavasti sanoo toden ja saan tekstini vihdoin valmiiksi. Tosin nyt joudun kirjoittamaan ilman suomalaista kirjaimistoa, kun ei edes paikallinen kaveri osannut vaihtaa kirjaimistoa. Kirjoitin Keralan kuulumiset kertaalleen ja huomasin antaneeni vanhan Netlibris-blogini salasanan ja sinne meni, toisen version kirjoitin eilen ja olin jo aivan loppusuoralla, kun ukkoskuuro nappasi koneen tilttiin ja kaikki meni sen sekunnin sadasosan aikana. Jälkikäteen ei seuraavassa paikassa sain taas käyttöön suomalaisen näppäimistön, joten vähän täydennän tekstiäni.

Viimeisen viikon ajan olen siis oleskellut Keralassa, hotellipaikkana Ernakulum ja sen sisarkaupunki Fort Kochi, joka olikin vallan hurmaava paikka pikkukujineen ja hauskan sekavan arkkitehtuurinsa ansiosta. Portugalin herruus oli havaittavissa, onhan kaupunki paikka, jossa Vasco da Cama kuoli. Hauskan arkkitehtuurisekamelskan ohella kiinnostavin paikka oli kalasatama aamutuimaan koettuna ja valtaisat kiinalaiset kalaverkot rannassa muistona menneiltä ajoilta.

Varsinainen syyni tulla Keralaan oli halu kokea kathakali-teatteria, jota sainkin sitten nauttia useammankin kerran. Jo ekana iltana bongasin sattumalta kathakalipaikan iltajaloittelullani. Maskeeraus ja turistiversioitu kathakalin esittely teki ensikertalaiseen vaikutuksen, mutta toisena iltana etsin hartaasti See India Foudationin versiota samaisesta teatterista. Ja se 0likin varsinaista ilmeiden ja eleiden ilotulitusta. Opas oli paikan johtaja ja hyvin selkokielinen ja mies, joka esitti eleet, ilmeet, tunnetilat ja sormimerkit, oli aivan uskomattoman taitava. Kolmas kerta oli sitten temppelifestivaalilla noin 12 kilometrin matkan takana Ernakulumista. Sain vinkin paikallisesta turistitoimistosta, etta tuolla festivaalilla on elefanttiesitys, tanssia, musiikkia ja koko yön jatkuva kathakaliesitys, siis sellainen kuin se alun alkaen on ollutkin: temppelimenoihin kuuluvaa. Koko yön kestävää esitystä en tosin uskaltanut kovin myöhäiseen jäädä seuraamaan, koska seuraavaksi aamuksi olin varannut turistimatkan jokiristeilylle ja nouto hotellilta olisi aamutuimaan. Onneksi en jäänyt kovin myöhään: riksan saanti oli aika epätoivoista. sillä väkeä oli enemmän kuin paljo. Ja kun lopulta sain riksan, satoi jo lähes kaatamalla ja riksan lasinpyyhkijät eivät toimineet. Oli aika mielenkiintoinen matka. Hotellille päästyäni saatoin hiukan huokaista ja lakata puristamasta käsiäni nyrkkiin rystyset valkoisina.

Olen koettanut kovasti saada tolkkua Intian uskonnoista, kansantanssin eri lajeista ja kielikirjavuudesta. Viimemainittuun ongelmaan tutustuin, kun havaitsin bombaylaisen miehen puhuvan maamiehelleen keralalaiselle englantia.

Kaunis, vauras, melkoisen hyvinvoivan oloinen Kerala teki vaikutuksen viimeistaan perjantaina, kun olin kahdeksan tunnin turneella Keralan jokimaisemissa. Turistireissu, mutta hintansa arvoinen. Ensiksi sai katsella maisemia tunnin verran automatkan aikana, sitten joukkomme lastattiin kettuvallamiin eli asuntoveneeseen, jonka kanssa seilailimme jokia ja yhden jarvenkin poikki. Saimme seurata kalastajia ja simpukankalastajia arjessaan ja saimme aimo annoksen tietoa saarelaisten elinkeinoista, mm. kookoskaljan valmistuksesta ja prosessista, jonka avulla simpukankuorista valmistetaan osteoporoosintorjunta-ainetta. Samoin tuli tutuksi melkoinen lajitelma paikallisia kasveja, joita luontaishoidossa ayrvedassa kaytetaan. Ja paikallisista tuotteista valmistettu ruoka, varsinkin simpukat, olivat vallan mainioita. Kolmisen tuntia lipuilimme hissukseen pikkuisia kanavia pitkin halki paikallisten pikkukylien. Oli aika rauhoittavaa katsella ihmisten verkkaista arkea, kasveja ja bongailla kuningaskalastajia, siis komeita lintuja.

Minulla oli tarkoitus lauantaina vierailla ayrvedahoidossa, erityisesti hierontaa olin ajatellut, mutta vanha vika vasemmassa jalassa vihoitteli perjantaina sen verran ankarasti, etten rohjennut lauantaina juuri muuta kuin maata jalkaa lepuuttamassa hotellissa junaa odotellen. Auringonlaskun aikaan, siis kuudelta, aloitin sitten pikku hiljaa siirtymisen pohjoista kohti.

Aamuaurinko nousi, kun aloimme jo olla Bangaloressa. Silmiin pisti Keralaan verrattuna heti aamun valjettua paljastuneet slummialueet, niin Intian tietotekniikkakaupungissa kuin ollaankin. Bangaloressa olen suurimman osan aikaani haahuillut ihanissa puistoissa, joita kaupungissa on ilahduttavasti. Tosin jo aamujaloitteluni aikaan sain tuta myos sen pahemman puolen: roskia napostelevia lehmia, kaatopaikka kadulla,hirmuinen liikenne ja sen pakokaasusavu, joka oli todellinen smog. Nyt odottelen junaa Hospetiin, josta tarkoitukseni on saada itseni hinattua jotenkin Hampiin, jota monet matkalaiset ovat suositelleet.

Yksin matkailussa mainiota on, etta tulee juteltua runsaammin paikallisten ja muiden matkalaisten kanssa. Perjantain ekskursiolla oli samassa laivassa ja kanootissa ainakin yhden suomalaisen ohella kaksi uusiseelantilaista, yksi korealainen, kaksi sveitsilaista, kaksi ranskalaista, kaksi tanskalaista, yksi perulainen, kaksi argentiinalaista ja yksi kanadalainen, jonka sukunimi oli Koskinuija, miehen suku on suomalainen, koskaan pariskunta ei kuitenkaan ole Suomessa vieraillut. Eilen illalla puolestaan matkaseurana oli hurmaava intialaispariskunta tulossa synnytyssairaalasta viiden paivan vanhan poikansa ja lastenhoitajan kanssa.