Hämmästyttävä Hampi

Oletko kuullut mahtavasta nähtävyydestä nimeltä Hampi? Toivottavasti olet, minä en ollut kuullut, mutta onneksi matkan aikana on löytynyt useampikin ihminen, joka on suositellut tätä paikkaa, joten olihan tänne tultava. Ja hyvä,kun tulin!

Matkaan lähdin Ernakulumista lauantai-iltana kuuden maissa kohteena Bangalore. Matkan aikana oli junaseuranani todella viehättävä intialainen nuoripari, joka oli menossa kotiin sairaalasta synnytyksen jälkeen. Suloinen poikavauva oli viiden päivän ikäinen ja hiukan kävi äitiä sääliksi, heidän matkansa kesti nelisen tuntia ja ymmärrettävästi äidin istuminen ei ollut kaikkein helpointa mahdollista. Mukanaan heillä oli lapsenhoitaja, joka pääsääntöisesti huolehti vauvasta, äiti otti vauvan syliinsä vain imetyksen ajaksi.

Sunnuntaiaamu valkeni sitten Bangaloressa (nykyisin Bengaluru, yksi kirjoitusasu oli myös Bangalooru) ja aamu-usvassa havaitsin ensin valtaisan tasangon ja paljon teollisuutta ja riisipeltoja, sitten tulivat slummialueet ja auringon noustessa usvasta näkyivätkin loputtomiin jatkuvat vuoret. Täällä Intian IT-cityssä vietin siis sunnuntaipäivän. Aamukävelyllä ei oikein näyttänyt IT-keskukselta, kun vastaan löntysteli hyvinvoivan näköisiä lehmiä ja vähemmän hyvinvoivan näköisiä ihmisiää tunkiot levittäytyivät kaduille ja liikenteen päästöt kietoivat kaiken haisevaan harmauteen.

Kestin liikenteessä kävelyä reilun parin kilometrin verran ja nähtyäni ensimmäisen merkittävän nähtävyyden eli Krishnarajendran markkina-alueen olin valmis riksakuljetukseen noin kahden kilometrin päähän punaisten ruusujen eli Lalbaghin kasvitieteelliseen puutarhaan. Kaunis, avara 1760 perustettu 95 hehtaarin puisto satoine kasvilajeineen ja varjoisine penkkeineen oli todellinen keidas ja siellä mieleen hiipi ajatus sunnuntaiaamun rauhasta. Ruusutarha oli valitettavan onneton muuhun nähden. Jatkoin rauhasta nautiskeltuani matkaani ja kuljeskelin toiseenkin valtaisaan puistoon eli Cobbon Parkiin ihailemaan mm. paikallista goottilaistyylistä kirjastoa sekä museota. Ja löytyihän se lasipalatsien IT-citykin, josta tosin pakenin elämää sykkiville vanhan kaupungin kaduille kohteena rautatieasema. Pitkän seisotun odottelun jälkeen, asemalla ei nimittäin ollut odotustiloja puhumattakaan tuoleista, pääsin vihdoin kaatumaan paikalleni junan sleeper-osastoon ja nukahdin välittömästi hillittömästä metelistä huolimatta.

Eilisen ja tämän puolipäiväisen olen siis ollut Hampissa, joka on aivan uskomaton paikka. En ollut kuullut paikasta aiemmin, mutta tämä pikkukylä eli valtaisa temppeli ja sen basaarialue, joka siis on yllättäen edelleenkin toimiva kauppakuja, onkin keskus aivan mielettömän hienoihin maisemiin ja uskomattomaan määrään erilaisia temppeleitä. Keskustassa kohoaa huikea 54-metrinen goburam (torni), joka on vuodelta 1442 ja se siis tosiaan hallitsee tätä pikkukylää ja johtaa Virupakshan temppeliin, joka on alueen päätemppeli. Sen katsastettuani kuljeskelin kävellen loppupäivän välillä ruokaillen ja hiukan lepäillen uskomattoman hienoissa joki-ja vuorimaisemissa temppeliltä toiselle ja lopulta viimeiseltä etapilta noin neljän kilometrin päästä raahautin uupuneen kroppani ja kipeytyneen koipeni riksalla majatalooni. Ehdin katsastaa kahdeksan ja neljän välillä Vittalan temppelin ja lukemattomia muita pienempiä. Majatalon isäntä sanoi, että joka minuutti näet uuden temppelin - ja se toisaankin piti paikkansa -toisin kuin saman henkilön lupaus huoneen kuumasta vedestä. Uskomattomat maisemat temppeleineen ja valtaisine siirtolohkareineen ja banaaniviljelmineen. Taas näitä paikkoja, joissa keskellä ei mitään onkin yhtäkkiä jotakin aivan mahtavaa.

Aamukävelyni kohde oli joen ranta, koska siellä suoritetaan joka aamu noin 7.30 Virupakshan temppelin pyhän Lakshami-norsun pesu. Päivän opetus on siis se, kuinka elefantti pestään. Elefantin pesu yhdistyneenä jälleen kerran paikallisten aamutoimiin oli aika uskomaton kokemus sekin. Opin ainakin, että elefantti osaa olla nauttivan näköinen maatessaan kyljellään joessa ja miesten harjatessa sitä juuriharjoilla. Ja lopuksi sitten omatoiminen suihku.

Seuraavaksi onkin edessä bussimatkailua, ensin täältä Hampista lähimpään kaupunkiin Hospetiin, sieltä yhdeksän tunnin bussimatka Hyderabadiin, josta toivottavasti ryhdyn matkaamaan taas junalla kohti Kolkataa, muinaissuomeksi Kalkuttaa ja Varanasia. Junamatkailu on täällä todella hauskaa ja halpaa, sleeper-osasto on edullisin ja ihan asiallinen tapa päästä paikasta toiseen. Koko ajan vaunuissa kulkee ruuan ja teen, kahvin ja virvoitusjuomien kauppiaita ja muutamalla sentillä saat kupillisen maitoteetä tai maitokahvia, jotka ovat tosi herkullisia juotavia. Ja maisemat ovat mielenkiintoisia, jos matkaat päiväsaikaan - ja yömatkailussa on se hyvä uoli, että aamulla heräät jälleen uudessa paikassa.