Rantalomailu ei oikein ole minun lajini, vaikkakin uimisesta hillittömästi tykkäänkin, mutta ei palmujen katselu rauahallisella hiekkarannalla horisonttiin tuijotellen ihan tyhmää ole. Vierellä levolliset lehmät uupottavat läkähdyttävässä helteessä ja aurinkotuoliin ropisee hiekkaa, kun koirat kaivautuvat kosteaan hiekkaan rantatuolin alle varjoon huilaamaan. Ensimmäisenä täällä Palolemissa olopäivänä aallot olivat aivan mielettömän isoja ja niissä tulikin lilluttua tuntikausia. Sen jälkeen on meri ollutkin rauhallismpi ja ilma kuumaa ja aurinko polttavaa, joten enempi olen tosiaankin meressä räpiköinyt kuin rannalla makoillut. Aurinko tuntuu silti aika hyvin tarttuvan. En muistuta normaalia marraskuista itseäni kovinkaan paljon.
Eilen helle sai aikaan melkoisen mahtavan ukkosen, jota onnekseni sain seurata majataloni lasitetulta parvekkeelta. Kolmella suunnalla salamoi ja jyrisi niin, että aloin oikeasti olla mummi-vainajan kanssa samaa mieltä: ukkonen voi olla aika pelottavaakin. Ja sade oli aivan mieletön ja koko kaupunki puolisen tuntia ilman sähköjä. Onneksi oli matkalahjaksi saatu hieno otsalamppu, joten ei mitään hätää.
Vähän on jo täytynyt jotakin tehdäkseni shoppaillakin, lastenvaatteet ovat täälläkin liikuttavan ihania, joten varo vaan Kyösti-parka, mummilla on tuliaisina vain pehmeitä paketteja...
Intialainen ruoka on tulista ja ihanaa, eikä maksa paljon, joten siltä osinkin on kaikki paremmin kuin hyvin.
Huomenna jatkan kohti etelää, Keralaa nähdäkseni ainakin hiukan kathakali-teatteria, josta sitten seuraavassa blogitekstissä lisää, jahka olen kokenut. Viidentoista tunnin junamatka edessä huomisiltana, suuntana Cochi /Ernakulam, jos joku matkaani kartalta seuraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa ollut mukava seurata matkaasi täältä. Lisää sitten ainakin Opiston kulttuurikerhossa helmikuussa. Hyvä että asia järjestyi. ehkä oli noloa häiritä sinua työasialla kesken aurinkotuolissa lepäilyn tai ehkäpä jopa keskellä yötä. Terveisin marraskuun vesisateesta Ritva
VastaaPoista