Aurinkolomaa Intiassa?

Edellisen kirjoituskerran jälkeen olenkin siirtynyt matkani toiseen puoliaikaan eli puolivälissä ollaan jotakuinkin. Yhteenvetona menneestä voin ainakin todeta sen, että Thaimaahan täytyy ruuan, ihmisten ja ennen kaikkea maisemien takia varmasti vielä palata, jäihän jopa kuuluisa Kwai-joen silta näkemättä ja paljon, paljon muuta. Laosin pohjoisosiin jäi myös pienoinen kaipuu. Kamdodzha oli nähtävyyksiltään aika uskomaton ja ystävällisimmät ihmiset ja parhaat ruuat löytyivät myös sieltä. Vietnamin eteläosat kyllä haluaisin vielä nähdä. Eli kyllä sitä maailmaa ehtii aika vähän nähdä kuukaudessa tai kahdessakaan.

Tapasin eilen junasta poistuessani ruotsalaisen Nanan, joka taas oli aiemmin junassa tavannut sveitsiläisen Lilin, joka vasta olikin reppureissannut yksinään alkaen Amazonin viidakoista ja viimeeksi Himalajan rinteillä Darjeelingissa, joten tänmä oma lähinnä turistipaikkoihin kohdistuva reputteluni on aika vaatimatonta laatua.

Lensin siis sunnuntaina Bangkokista Mumbaihin ja sen jälkeen on ollutkin matkan aina-ei-voi-onnistua -osastoa. Sunnuntaina otin asioiden jouduttamiseksi pre paid-taksin lentoasemalta entiselle Victoria-asemalle, joka sivumennen sanottuna on aika hengästyttävä siirtomaavallan muistomerkki. Olin asemalla 14.20, kun lipputoimisto oli suljettu klo 14.00. Ei kun rinkka selkään ja yösijaa etsimään. Löysin läheltä pienen, vaatimattoman hotellin järkyttävään hintaan. Väsymyksen siinä vaiheessa ajattelin, että antaa olla, yksi yö, mutta niitä tulikin kaksi, koska sain junalipun Madgaoniin, siis Goaan vasta tiistaiaamun junaan. 1200 kilometriä, hinta nelisen euroa ja paikkana sleeper eli makuulavitsa intialaisten joukossa.

Mumbaissa käytin maanantaipäivän käpsytellen nähtävyydeltä toiselle ja pitkin Marine Drivea ja sitten päänäärättömästi elämää katsellen. Gateway to India, Taj Mahal-hotelli tulivat nähdyiksi, samoin taidemuseo ja Prince of Wales-museo, joista viimemainitut tuli nopeasti käytyä: museot ovat kiinni maanantaisin. Käveltyäni vihoittelevan jalkani kipeäksi ja itseni uuvuksiin, lounastin pikaisesti ja hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa olin omassa huoneessani huilaamassa.

Aamulla kuuden maissa asemalle ja viettämään aikaa naisten odotushuoneessa ja sitten vähän ennen seitsemää Mandovia-expressiin ja matkaan kohti etelää. Päiväjunassa on tietenkin se hyvä, että näkee maisemia, mutta perilletulo oli illalla ja pari tuntia myöhässä ja raivoisassa vesisateessa, joten tutustutun itseni pariin muuhun rinkkaturistinaiseen ja yhteisestä sopimuksesta otimme taksin Colvaan, josta vesisateessa ja umpipimeässä haimme taksin kanssa najapaikkaa. Löytyi aika likainen, mutta loistavalla paikalla oleva Fisherman-hotelli. Ja sieltä sai ruokaa, junassa tuli maisteltua kaikkea kivaa samosoista mahdottoman hyvään teehen ja kahviin. Junissa tosiaan palvelu pelaa, koko ajan kulki erilaista myyjää ohi mukanaan mitä mielenkiintoisimpia herkkuja ja koko päivän kahveihin, teehen, veteen ja pikkunaposteltaviin sai kulumaan noin euron.

Junatuttavien kanssa vietimme rattoisan illalishetken ja puoliyön maissa siirryin huoneeseeni nukkumaan ja kuuntelemaan valtaisn myrskyn ääniä ja aaltojen pauhua, hotelli oli nimittäin hienolla paikalla rannalla. Onneksi ostin Vietnamista silkkisen makuupussin, nyt sille oli käyttöä samoin kuin kotoa tuomalleni tyynyliinalle. Lakanat oivät olleet ihan puhtaimmasta päästä, mutta hyvin silti nukutti. Aamiaisen jälkeen tein parin tunnin rantakävelyn hiekka-ja suolatuulessa. Puolipäivän aikaan kirjasin itseni ulos ja tulin parin mutkan kautta tänne Palolemiin, jossa majoituin JUhon suosittelemaan majataloon ja tänne taidan nyt jumittua muutamaksi päiväksi, on olllut seen verran reipasta menoa, että täytyy välillä vähän huilata ja nollata.Vietän aurinkolomaa, kunhan tämä ainakin kaksi päivää vallinnut rankkasade lakkaa.