Tarunhohtoinen Taj Mahal

Matkani suunnitteluvaiheessa katselin karttaa ja mielenkiintoisia paikkoja ja ajattelin, että Angkor olisi hieno aloituspaikka matkalleni ja Taj Mahal kruunaisi sitten matkan lopun. Eilisaamuna olin sitten jo ennen auringonnousua jonossa menossa Taj Mahalille ja sainkin nähdä sen kohoavan aamu-usvasta ja kuvastuvan hiljaisten suihkulähteiden veteen. Hiukan harmitti, kun ei ihan kaikessa rauhassa saanut katsella ja nautiskella, kun koko ajan tunki joku opastamaan, missä olisivat parhaat kuvauspaikat. Näitä oppaita väistellessä kului hienoa auringonnousuaikaa aivan hukkaan, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli kyllä hieno. Kaikki se, mitä on sanottu Taj Mahalin kauneudesta ja sen upeasta arkkitehtuurista pitää tosiaan paikkansa. Rakennus itsessään sisältäpäin ei ollut mielestäni niin ihmeellinen, mutta ulkoapäin kokonaisuus oli sanalla sanoen uskomattoman upea. Kannatti niellä hehtolitroittain pölyä matkalla Jaisalmerista Jaipuriin ja ottaa junan sijasta aamubussi Agraan, joten olin levännyt yön hyvin matkani kalleimmassa hotellissa ja ihaillut huoneeni ikkunasta avautuvaa maisemaa Taj Mahalille.

Eilinen oli muutenkin kuin varhaisen aamun osalta varsinainen turistillisen toiminnan päivä, sillä istuskeltuani Taj Mahalin puistossa ja katseltuani eri valaistuksissa sädehtivää Mumtaz Mahalin mausoleumia lähdin kävelylle parin kilometrin päähän Agra Fortiin. Löysin helposti tuon megalomaanisen valtavan linnoituksen. Tämä Yamuna-joen rannalla oleva linnoitus oli aikoinaan mm. Taj Mahalin rakennuttajan Shah Jahanin asunto ja hallintopalatsi. Sen toistakymmentä toinen toistaan suurempaa rakennusta antoivat vain pienen kuvan siitä, miten mahtavasta hallitsijasta todellakin tuolloin 1600-luvulla oikein oli kyse.

Riitelin itselleni sitten polkupyöräriksan yamunan toiselle rannalle ja kävin katsastamassa myös persialaisen aatelismiehen Mizra Ghiyas Begin haudan, jonka hänen tyttärensä rakennutti 1620-luvulla. Tätä Itimad-Ud-Daulahia kutsutaan myös lempinimellä Baby Taj tai Baby Mahal. Ja se olikin suloinen kuin pikkulapsi verrattuna isoon kaimaansa. Kauniisti kukkakuvioin koristeltu ulkoasu ja hallittava koko tekivät siitä jotenkin inhimillisen.

Kävin myös rauhallisessa puistossa Mehtab Baghissa, joka sinänsä ei neljänsadan vuoden iästään huolimatta ollut mitenkään poikkeuksellinen puisto, mutta näkymä Taj Mahalin osaan oli aika huikea. Rauhallisen iltapäivähetken ja hirvittävän liikennekaaoksen turruttamana nautin pikaisen lounaan suloisessa ravintolassa palmujen katveessa ja hipsin kauppiaita väistellen ja toistellen noin 1200 kertaa No Thank Youta hotellille.

Tämän päivän aloitin katsastamalla Jama Mashidin eli kuuluisan 1648 rakennetun minareetittoman moskeijan ja sen basaarikujat. Iltapäiväksi taidan paeta katsastamaan Taj Nature Walkin eli paikallisen version luontopolusta. Sen suurempia en taida viitsiäkään, matkaväsymys alkaa iskeä vähitellen. Huomenna lähden vielä yhdelle, tosin vaatimattomalle kolmen tunnin, junamatkalle Delhiin ja alan valmistautua jo henkisesti koto-Suomeen paluuseen.