Tämä on seuraavaa matkaa varten tehty yhteyskokeilu.
Yritän nyt saada kokeiluluonteisesti hiukan tekstiä tänne. Tällä hetkellä terveiset tulevat Melbournesta.
SYMPAATTINEN JA SYDÄMELLINEN SYDNEY
Kahden kamalan matkayön jälkeen saavuin siis lauantaiaamuna Sydneyhin 11 jetlagin kourissa. Majapaikkani sijaitsi aivan rautatieasemaa vastapäätä, joten mukavan ja ystävällisen henkilökunnan avustuksella sain avaimeni ja pääsin nukkumaan: kello neljältä iltapäivästä!
Tosin olin käyttänyt aamupäivän lähitienoisiin tutustuen. Katselin ympärilleni ja hikoilin, tutustuin hostellini takaa löytyvään pääkatuun ja hikoilin. Poikkesin paikallisessa China Townissa. Kuuluisassa Paddyn kauppapaikassa ihmettelin etelän hetelmiä ja suoritin hankinnan: lierihatun ja lippiksen sekoituksen.
Myös paikallinen Town Hall ja pari kirkkoa tuli bongatuksi.
16.2.sunnuntain vietinkin sitten vilkkaan viisitoistakilometrisen kävelyn myötä turistikohteesta toiselle. Kävelin muutaman kilsan pääkatua pitkin ja pääsin Sydneyn satamaan, bongasin Harbour Bridgen ja oopperatalon, jossa jonkin aikaa seikkailim sisätiloissa. Sieltä matkani jatkui pysähdellen ja istuskellen ensin Kasvitieteelliseen puutarhaan ja paikalliseen Hyde Parkiin. Ihanan paljon puistoja ja muutenkin kaunis, mukava kaupunki! Poikkesin myös Barracks-museon pihalla, mutta lähellä oleva State library houkutti enemmän. Sinne siis!
Pienen ruokatauon jälkeen jatkoin matkaa vielä Darling Harbouriin, jossa olikin vallan mainiomeno: Serbian Festival lauluineen, tanssineen ja ruokineen. Päivän saldo 19 600 askelta.
17.2.Aamiainen hostellin alakerran kahvilassa ja sitten jonkin verran ajan tappamista ja siirtyminen noin 500 metrin päähän turistikierroksen noutopysälille kello 12:ksi. Bussin nokka kohti Sinisiä vuoria. Parin tunnin ajomatkan katkaisi pysähdys heti Blue Mountaisin kansallispuistoon saavuttuamme pienessä Glenbrookin kaupungissa.
Sieltä sitten varsinaisille vuorille. Ne todellakin ovat siniset eukalyptuspuiden huurujen vuoksi. Mutta ei se sinisyys niinkään, vaan käsittämättömän mahtavat ja vaikuttavat maisemat, kun silmänkantamattomiin oli puiden peittämiä kaukaiseen utuun haihtuvia vuoria ja toisaalta jyrkkiä kerroksellisia kallioita miljoonien vuosien takaa. Sitten taas pikkuisen eteenpäin ja kapuamaan vuoren rinnettä 480 pirrasta alas mahtavia maisemia ihaillen ja enimmäkseen askelten aloja tarkkaillen. Ylöspäin oli vähän loivempi nousu. Ei tarvinnut enää liukastella märillä kivillä, kavuta lähes pystysuoraan alas tai ylös. Mutta oli rankkuudesta huolimatta kokemisen arvoinen elämys. Tähän mennessä elämäni upeimmat maisemat!.
Parin tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme Katombaan katsomaan kalliomuodostelmaa Kolme sisarta. Pysähdyksellä ehti hiukan napostella jotakin ja siemaista sietämättömän hyvän oluen. Ja ihailla japanilaisen turismin tehokkuutta: meidän pysähdyksemme kesti tunnin, bussiin nousua odotellessamme paikalle kaarsi japanilaisten bussi ja juoksujalkaa kiirehtivät näköalapaikalle, juoksujalkaa takaisin - aikaa kului enintään 10 min.
Viimeinen kohteemme oli Lincolnin kalliot ja siellä meille luvattiin upea auringonlasku. Eivät ole nähneet meidän tämän talven tosi mahtavia auringonlaskuja!
Histellilla sain ihanan respan tytön avustuksella liikennevälineongelmani ratkaistua ja saatoin suunnitella seuraavan päivän sinkoilua paikasta toiseen.
19.2. Aamiaisen jälkee kiirehdin vastapäiselle assalle lataamaan Opal-liikennekorttia. Lataus onnistui ystävällisen vanhan herran avustuksella ja niin olin valmis päivän metro-, bussi-raitiovaunuseikkailuun. Ensiksi suunnistin metro-bussiyhdistelmällä noin kymmenen kilometrin päähän yhdelle maan tunntuimmista uimarannoista. Komea oli, mutta uimaan ei päässyt kovan aallokon vuoksi. Ja kun en osaa auringossakaan lojua, niin muutin suunnitelmaa ja palasin samalla yhdistelmällä takaisin Cityyn. Ja päätinkin keskustassa haahuilun sijaan lähteä merimatkalle brittiläisen huonekaverini suosittelemalle Manlyn saarelle. Viehättävä esikaupunki: Sydneyn Suomenlinna ilman linnoitusta, jonka korvasivat kerrostalot.
Kun Opal-kortillani oli vielä saldoa jäljellä ajelin pari tuntia eri ratikkalinjoja sinne sun tänne. Hostellilla odottikin uusi huonekaveri: puhelias saksalaistyttö, jonka eno on naimisissa suomalaisen kanssa!
MAHTAVA, MUKAVA JA MELKOISEN SUURI MELBOURNE
19.2. Sympaattinen ja sydämellinen Sydney jäi puolilta päivin taakse, kun siirryin noin 750 km:n päähän Melbourneen. Täälläkin pääsi sujuvasti lentokentältä Sky Busilla muutaman sadan metrin päähän majapaikkaani Nomads St Kildaan. Majapaikka oli etukateen pyytänyt lataamaan heidän appinsä ja niin oli tehnyt - nyt on kaikkien talon lukkojen avaimet kännykässä. Onneksi antoivat ihan paperilla koodit varmuuden vuoksi. Majoituttuani lähdin tutustumaan tähän St Kildan mahdottoman viehättävään lähiöön. Tepastelin pari tuntia ihaillen ja ihmetellen. Alkoi olla nälkä, lentokoneen kakkupalalla ei ihan koko päivää pärjää. Kadunkulmassa kuului pubista iloista hälinää, joten päätin pysähtyä syömään jotakin pientä, vaikkapa alkupaaloista valkosipuli-juusto-pekonileipiä kylmän oluen kera. Alkupalat osoittautuivat kuudeksi noin kymmensenttiseksi patongin puolikkaaksi. Hyviä olivat sekä olut että leivät, putta pari jäi syämättä. Alkupala on suhteellinen käsite!!Mutta jo viideltä iltapäivällä oli tosi hauska tunnelma ja ympärillä paljon ilmeisiä kanta-asiakkaita. Tänään pääsen nukkumaan omaan pikku huoneeseen yksin, sillä tästä hostellista sai varattua myös huoneen yhdelle ja omalla vessalla
20.2. Aamu alkoi tylsällä hostellin aamiaisella, mutta sekin oli ihan riittävä: vatsa hiukan sekaisin, mutta apu oli lähellä. Kävellessäni respan ohjeiden mukaisesti reilun kilometrin taivalta kohti Bacalavan asemaa, josta sain ostaa paikallisen liikennelaitoksen myki-kortin, sattui matkalle apteekki ja sain helpotuksen olooni heti. Siitä sitten suoriuduin junalla noin vartin matkan keskustaan. Pyörittyäni siinä Cityssä hetken bongasin etsimäni eli ilmaisen turistiratikan pysäkin. Kyseinen ratikka siis tekee noin tunnin kierroksen ja opastetaan. Tunnin jälkeen kaupunki alkoi hahmottua aivan eri tavalla. Osasin käyttää ilmaiskuljetusta myös lähemmäs seuraavaa kohdetta i eli Melbournen museota, jonka kiinnostavin osuus oli Wominjeka-näyttely noin 200-300 aborginaaliheimon historiasta. Muodon vuoksi katsastelin myös Melbournen historian osuuden. Dinosaurukset ja metsähustorian jätin väliin. Tuli infoähky, jota ei suinkaan helpottanut seuraava kohteeni eli State Library. Ensinnäkin tämä korttelin kokoinen 1800-luvun mahtipontista arkkitehtuuria edustava rakennus on mielettömän hieno ja toiminnoiltaan moderni käsikirjasto ja lisäksi siellä on useita näyttelytiloja. Kävin neljässä näyttelyssä ja tämä ähky vaatikin sitten churroja ja vahvaa kaakaota.
Etsiskelin sitten oikean ratikkapysäkin ja pääsin ihan hostellin kulmille ja siitä hetkeksi huilaamaan. Iltakävelyn tein St Kildan kuuluisalle laiturille ja rantavaellukselle. Kävelyn jälkeen illallinen ja lasi hyvää paikallista Shirasia, illallisestakin tuli ähky, joten puhkuin kotiin, suihkuun ja iltaunille. Aamulla on lähtö klo 7.00, joten puhelin koko yön avoinna tyynyn vieressä. Huominen sujuu taas kenties upeissa maisemissa: Grand Ocean tour eli oikeammin ilmeisesti täkäläisittäin Great Ocean tour.
MYKISTÄVIEN MAISEMIEN GREAT OCEAN ROAD
21.2. Olin osannut varmistaa matkatoimistoon varaukseni tälle maailman upeimmaksikin mainostetulle reitille. Niinpä olin tikkana aamuseitsemältä odottamassa kuuden muun kanssa bussia, joka vei meidät kokoontumispaikalle ja vaihdoimme isompaan bussiin oppaamme Davidin ohjaamina. Hän opasti ja kuljetti meitä 14 tuntia ja 550 kilometriä upeita rantoja ja hienoja maaseutumaisemia ihailemassa.
Ajelimma maaseudun lisäksi myös mm. Lornan ja Apollo bayn kautta, jossa jälkimmäisessä oli mitä kiireisin lounastauko: kietaisin valtavasta bakery-valikoimasta napaani herkullisen kalapiiraan. Sopivan kokoinen lounas koko päivän istujalle! Matkalla oli muutakin kiirettä, sillä opas puhui niin nopeasti ja niin vahvalla aksentilla, että hyvä , kun kellonajat, kengurut ja vessatauot ymmärsin. Olipa kielitaitotesti, en läpäissyt eli suurin osa jäi ymmärtämättä. Mutta siitä viis, maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita!
Päivän päävärit olivat ruskea, vihreä ja turkoosi: ruskeita olivat viljellyt pellot - olemmehan syksyssä -, tienvarsien kuivuneet ruohikot, hiekka ja kalliotörmien vaihtelevat sävyt, tuhansien eukalyptuspuiden kaarnattomat rungot. Vihreitä olivat tienvarsien ja vuoriston puut ja pensaat - joissakin varsinkin puutarhapensaissa toki jo hiukan ruskaakin. Turkoosi oli se hengästyttävän vaikuttava meri rannan tyrskyineen. Rantaa riitti, vaikka emme ihan koko 248 kilometrin Great Ocean roadin läpi ajaneetkaan.
Rantojen upeiden kalliomuodostelmien, mm. London Bridge ja Kaksitoista apostolia, lisäksi oli silmiemme edessä toinen toistaan avarampia näkymiä useiden kilometrien päähän. Milloin ajoimme tiheässä, tuuheassa metsässä, milloin laajoilla maasitupelloilla, milloin vuoriston kiemurateitä. Metsäkävelyllä erityisesti oli hauska seistä noin kolmemetrisen saniaisen alla! Hengästyttää vieläkin, kun päivän maisemia ajattelen!
Maisemien lisäksi toki näimme eläimiä. Tässä päivän eläintilastoa: satoja, etupäässä friisiläislehmiä, ehkä noin sata lammasta, muutama hevonen, kaukaa katsoen kymmenkunta kengurua, kolme emua - Australian kansallislintua, yksi siilin näköinen, vaikkei Australiassa luonnonvaraisia siilejä pitäisi olla! Oisko ollut pikkuruinen piikkisika. Lisäksi vielä pari sinipäistä pikkulintua.
Auringon laskiessa aloimme vihdoin saapua takaisin Melbourneen. Muut kanssani bussiin nousseet jäivät kaupungin keskustaan, joten bussi tarjosi minulle noin 20 minuutin henkilökohtaisen kuljetuksen hämärtyneen kaupungin keskustasta tänne hurmaavaan St Kildaan.
Olipa upea maisemapäivä!
22.2. Joskus matkalla tulee päiviä, jolloin kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Tämä päivä oli nyt tähän mennessä se! Ei onneksi muuta kuin pieniä harmeja:
Aloitin aamun kävelemällä noin kilsan päähän Balaclavan asemalle, juoksin junaan ja ilmeisesti myki-korttini ei ehtinyt automaatilla tulla rekisteröidyksi. Tästä seurasi se, että ulostuloportti ei auennutkaan kuten tavallisesti. Ystävällinen virkailija onneksi avasi porti, muuten olisin nyt Flundersin asemalla enkä Melbournen lentokentällä aamiaisella!
Koska Melbourne on kuuluisa graffiteistaan, suuntasin ekaksi ehkä tunnetuimmalle tämän lajin kukalle Hicier Lunelle. Runsaasti oli graffiteja ja bongasin myös alan taiteilijan työssään. Kujan jälkeen suuntasin hirveää 35 asteen hellettä pakoon puistoihin, joista eka oli Fitzroy. Sen puiston kahvilassanautin aamiaisen ja suraavaksi tutustuin täkäläisittäin minimuseoon: paikalle roudattuun James Cookin lapsuusmökkiin. Paljon tuli ajatuksia siirtomaaherruudesta…
Seuraavaksi sekoilun suuntien kanssa, mutta päädyin lopulta museon Old Treasury Buildingin ovelle havaitakseni sen olevan suljettu lauantaisin. Siis päivän toinen kämmi!
Helle oli niin sitämätön, että luovuin kaikista suunnitelmista i ja pätin lähteä Southpankin kiertelyyn ja sieltä ratikalla hostelliin siestalle. Ja kaksi kämmiä lisää: unohdin hattuni kahvilaan ja ajattelemani ratikkapysäkki oli tilapäisesti poissa käytöstä!
Illalla vielä pieni kävely rannalla ja illallinen.
Ja päivän viimeinen kämmi. Suunnilleen tämän mittainen eilispäivän sepustus katosi jonkin väärän näpäytyksen vuoksi nettitaivaaseen.
KAIKIN PUOLIN KIVA CAIRNS
23.2. Tänään lensin reilun kolmen tunnin lennon Melbournesta Cairnsiin ja mukava Melbourne jäi taakse. Samalla vaihtui myös aikavyöhyke, nyt nähdäkseni olen kahdeksan tuntia Suomen aikaa edellä. Jos oli Sydneyhin ja Melbourneen tulo lentoasemalta cityyn teollisuusalueita ja päällekaatuvan korkeita lasikatteisia, toinen toistaan upeampaa atkkitehtuuria tulvillaan, niin nyt oli koko kuuden kilometrin matka pelkkää tuuheea, vehmasta puustoa ja pensaistoa sekä valtavan hienoja nurmikenttiä. Mahtava palvelumuoto oli se, että paikallisen liikennöitsijän bussi kuljetti noin 20 euron hintaan hostellin oven eteen. Samoin toki niittenkin matkalaisten lukuisat laukut, joiden kanssa poistuivat Hiltoniin. Minä majoituim neljän nuoren tyttösen kanssa huoneeseeni ja sain onneksi alasängyn. Kuvitelkaapa vaan mummi kiipeämässä yläpediltä yövessaan! Täällä yövessa ei ole ihan yhtä lähellä eli viiden askeleen päässä kuin Sydneyssä, mutta kohtuulähellä kuitenkin - ja matkalla voi ihailla iltavalaistus hostellin uima-allasta. Noin 23 euroa ei ole paha hinta hyvästä sängystä, tukikohdasta keskellä kaupunkia ja pihan uima-altaan vierellä!
Päivän kävelyt jäivät vähiin, mutta sen verran kuitenkin, että kävin varaamassa huomiseksi retken Suurelle valliriutalle, tiistaina sukellan sademetsään, joten luontokuvausta tuppaa!
24.2. Hyvää itsenäisyyspäivää, Viro! Aamulla suoriuduin kahden aamiaispysäkun taktiikalla chekkaamaan itseni Suuren Valliriutan päivään. Lähdimme aiemsin satamasta klo 10.30 ja noin tunnin järkyttävän, tuulisen ja heittoisan merimatkanjälkwen jätettiin osa katamaraanilastista Green Islandille. Muu joukko istui myrskyssä kiltisti seuraavankin tunnin. Kyllä tuli mieleen, miten ne 1800-luvun loppupuolen purjeveneet näisää tuulissa ja aalloissa lainkaan selvisivät! Me sentään selvisimme mainiosti - paitsi ne, jotka sattuivat istumaan paikoilla, johon. katamaarin yli pyyhkäisseet pärskeet sattuivat osumaan. Onneksi istuin samalla kannella, mutta turvassa pärskeiltä.
Sivuttaisen ja ylös-alas keinunnan jälkeen jalkauduimme lautalle, joka oli oikein hyvin varustettu turistikeskus ja tarjosi lounaan lisäksi snorklausta, uintia, puolisukellusveneretkeä, merenalaista onservatoriota jne. Minä tyydyin katselemaan koralleja puolisukellusveneedtä ja onservatoriosta käsin. Kun on nähnyt taitavien. Luintokuvaajien ohjelmia telkkarista, tuntuivat korallit vähän vaisuilta. Sykähdyttävintä oli tieto tieto siitä, että niitä koralleja on yli 2000 kilometriä!
Tulipa myös uitua Suurella Valliriutalla. Sen jälkeen minulla oli tönkkösuolattu uimapuku! Palasimme jälleen kohtalaisessa keinunnassa parin tunnin matkan Cairnsiin. Meri-ilma uuvutti sen erran, että haukkasin iltapalan lähipubissa, suoriuduin suihkuun ja yöpyuhiin hyvissä ajoin. Päivän aikan olivat saksalainen ja itslialainen huonekaveri lähteneet, tilalle tullut japanilainen ja edelleen täällä majoittuva kummallisuus: ei tervehdi, ei juttele niin kuin kaukki tähän mennessä huoneeni jakaneet. Nyt kömmin kotikolooni, eli sänkyyni, jossa suojaa antaa kuivumassa oleva pyyhkeeni. Huomenna sademetsään!
25.2. Heräsin niin aikaisin, että ehdin tässä aamutuimaan tehdä joitakin arkielämän havaintojani:Ensinnävasemmanpuoleinen liikenne. Onneksi en aja autoa Australiassa! Ei vasemmanpuoleinen lliikenne ajatuksiin ehdi muutamassa viikossa juurtua. Aina katua ylittäessä täytyy katsoa risteyksen tien punnan nuolia, että oivaltaisi autojen kulkusuunnan. Ja kiertoliittymissä ajavat aina väärlnpäin.
Hinnoista kysytään usein, joten tässä joitakin havaintoja: esimerkiksi bensan hinta on suunnilleen sama Australian dollareissa kuin Suomessa, mutta yksi dollari on noin 60 senttiä. Ruokakauppojen hinnat jokseenkin suomalaisella tasolla -paitsi hedelmät halvempia. Ja ne ihanan tuoreita ja herkullisia. Hedelmäsalaatti onkin suosikkiaaniaiseni. Toinen suosikkini ovat erilaiset piiraat: klassikko on meat pie, lehtevään mureaan taikinaan katketty lihaisa soosi. Se tarjoillaan halutessa tomaattikastikkeen kanssa. Ekan meat pien ketsupit onnistuin saamaan housuilleni, kun en ymmärtänyt kertakäyttöpakkauksen avauslogiikkaa. Onneksi oli mustat caprit!
Ravintolasyöminenkin on ihan kohtuuhintaista: kallein illalliseni viimilasillisen kera maksoi noin 30 euroa.
Ja vielä pari havaintoa: yhtään muovikassia en ole nähnyt eli paperikassit käytössä kaupoissa. Pullot ja tölkit kierrätetään, mutta muuten jätteiden lajittelu oon aika leväperäistä, esimerkiksi bioroskiksia ei juuri näe.
Yksi kummastuksen aihe tuli esiin eilen illalla, kun riuttareissun jälkeen kuuden jälkeen ajattelin käydä hakemassa iltapalaa ja jotakin aamuksi, kun on aikainen lähtö. Kaupat olivat kiinni, jopa majapaikkani vastapäätä oleva ostoskeskus oli suljettu klo 17.30!
Mutta varsinaiseen päivän ohjelmaan: aamulla sitsemän aikaan minut noudettiin hostellini edestä ja alettiin kerätä ryhmää muista hotelleista - mm. 16 ruotsalaista ja tasmanialainen pariskunta. Noun puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen siirryimme Kuranda Scenic Railwaysin vanhanaikaiseen junaan, joka puksutteli yhä ylemmäs vuorille, reilun 330 metriä kohti Kurandan kylää. Matkalla pysähdyttiin Barron Fallsin vesiputouksilla. Ei nyt ihan Niagaran tai Uguasdun veroinen, mutta komea putous kuitenkin. Kurandan pikkukylän jaloittelutauon jälkeen siirryimme sitten sademetsäkeskukseen, joka siis oli aika kamala turistirysä. Mutta sototilaskuljetusvaunulla Army Duckilla pääsimme sitten opastetusti sukeltamaan sademetsän saloihin niin maata kuin vettäkin pitkin.
Olihan se ihan hieno elämys, vaikka opastuksesta taas osa jäi ymmärtämättä, kun oli valtavasti englanninkielisiä kasvien nimiä.
Seuraavaksi oli mitätön turistilounasbuffet, jonka jälkeen riistettiin kunnolla aborginaalien kulttuuria: meille esitettiin bumerangin heittoa, keihäänheittoa ja selostettiin kyllä ihan mielenkiintoisesti digeridoon soittamisen eri tekniikoita ja hengitustapoja. Se oli parasta antia, sillä lopuksi viisi miestä, joista kaksi selvästi tanssitaitoista, esitti aborginaalien tansseja.
Viimeisenä oli sitten vaatimaton eläintarha, jossa kesyjä kenguruita, dingoja, wallapeja, vompatteja… ja ruma laiskana lojuva krokotiili. Nukkuvat koalat olivat toki hellyyttäviä!
Ennen kotimatkaa poikkesin kahvilaan ja maksoin ostokseni kortillani. Myyjän vieressä ollut tyttö kysyi Nordean kortin nähtyään, olenko suomalainen vai ruotsalainen, joitaoli päivän mittaan asioinut paljon. Ilahdus oli milemminpuolinen, kun selvisi, että myyjä oli suomalainen, joka oli työlomaviisymilla ollut jo useamman kerran Australiassa töissä. Hauska sattuma!
Paluumatka Kurandasta tehtiin skyraililla eli vaijeriradalla, jossa istuttiin vaunuissa, kodoleissa ja taivasteltiin taivaalisen upeita maisemia. Päivän väri oli miljoona erilaista vihreää ja maisemat niin huikeita, ettei sanotuksi saa. Upeita, henkeäsalpaavan hienoja luontoelämyksiä enin osa päivästä. Vihreä on myös koko Cairnsin kaupunki, trooppinen ilmasto, vaikkei ihan tropiikissa ollakaan. Trooppista on myös se, että näiden päivien aikana on joka päivä sataa ripsauttanut muutaman minuutin kerrallaan ja sitten taas helle hyökännyt kimppuun!
Palattuani testasin vielä hostellin uima-altaan ja kylmän porealtaan, joka päivän hikoilun jälkeen tuntui mahtavalta!
26.2. Aamun aloitin reilun puolen tunnin uinnilla ja sitten suoriuduin kadun toiselle puolelle valtavaan ostoskoskunseen, jonka läpi löysin paikallisen rautatiefirman toimiston ja sain taas kerran mahdottoman iloista ja ystävällistä palvelua. Sain siis vaihdettua paikallisen ”inter rail”-kortin varauksen ohjeiden mukaisesti junalippuihin. Nyt on siis matka Brisbaneen varmistettu!
Päivän ohjelmassa oli oikeastaan vain leppoisaa käveleskelyä 32 asteen helteessä. Kaloja kävin ihailemassa Cairns Aquariumissa, lepäilin paikallisen ”uimarannan” eli Laguunin tienoilla ja poikkesin kuuluisalla Night Marketilla chillailemassa ja katselemassa kaikenmoista sälää, mitä siellä ruuan lisäksi myytiin. Yksi bambu-t-paita tarttui mukaan. Sorruin siis ostoksille!
Iltauinti ja viileä poreallas kruunasivat leppoisan
päivän!
27.2. Toinen ”lepopäivä”. Aamulla uiskentelin hiukan ja jättimäisen vastapäisen ostoskeskuksen sisältä löysin kuin löysinkin ruokakaupan, siis valtavan hallin! Huojuin vatsa täynnä aamiaista hostellille ja suoriuduin 50+ rasvauksen jälkeen hetkeksi uima-altaalle.
Seuraavaksi olin menossa museoon, mutta osuinkin paikallisen pubin lounastarjoukseen. Lautanen kotikokoa ja annos melkein vatsani kokoinen. Oli tosi maukas pihvi hintaan 13 euroa. Varsinkin kastike todi herkullista. Seuraavaksi Cairnsin museoon, jossa ilahduin aborginaaliosastolla: tällä osastolla ei saa kuvata kunnioituksesta alkuperäiskansoja kohtaan. Balsamia Kurandan aiheuttamille henkisille haavoille! Oli mukavan pieni ja kuitenkin hyvin avartava museo. En esimerkiksi koskaan ollut tietoinen siitä, millä tavoin Australia on ollut pakostakin mukana sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Hieno museo!
Kun lähellä sattui olemaan myös ilmainen Cairnsin taidemuseo, jossa oli jpanilaisen taiteilijan valokuvanäyttely., pitihän siitäkin ovesta sisään kävellä! Ei kovin kiinnostava tuo japanilainenvalokuvayttely, mutta paikallisen taideyhdistyksen 77.-vuotisjuhlanäyttely oli sitäkin hienompi, monipuolisempi ja iloisen värikäs. Nautin kovasti!
Vanhana kirjastolaisena toki poikkesin myös paikallisessa kirjastossa, jossa näytti jotenkin kotoisalta. Kyllä kirjastot ympäri maailmaa muistuttavat toisiaan! Jatkoin sietämättömästä helteestä huolimatta kuljeskelua näillä kotoisesti ruutukaavassa olevia katuja! Korttelit vaan ovat aika lailla suurempia kuin kotosalla. Yhden virkistävän kylmän oluen voimin tepastelin majapaikkaan, jonne tosi mukavien saksalais-ja japanilaistytön lisäksi oli tullut kolme uutta jokseenkin vaitonaista tyttöä. Vaitonaisuus tarkoittaa sitä, etteivät edes tervehdi niin kuin kaikki käytävillä, uima-altaalla ja jopa wc-ja suihkutiloissa iloisesti tekevät.
Uintikeikan jälkeen pitikin sitten alkaa sulloa reppua piukkaan, sillä aamulla alkaa 25 tunnin junamatka, noin 1700 km Brisbaneen. Teen matkan toki kahden pysähdyksen taktiikalla eli seuraavat kaksi kaupunkiani tulevat olemaan Townsville ja Mackay. Niitä odotelessa kärvistellään yli +32 asteessa. Brisbanessa ensi tiistain jälkeen luvassa sadetta ja vain noin 21 - 24 astetta. Sitä odotellessa!
TODENNÄKÖISESTI TOWNSVILLESSÄ
28.2. Hyvää Kalevalan päivää! Aamulla ensimmäiseksi ehdin ihmetellä puussa nukkuvia eläimiä. Jatkoselvitys tarpeen, keitä olivat. Seitsemän jälkeen luovutin huoneeni ja tepastelin muutaman sata metriä rautatieasemalle pettyäkseni kovasti: ratarikon takia Townsvilleen mennäänkin bussilla. Kuusi tuntia bussissa on vähän eri kuin kuusi tuntia junassa! Pääasia toki oli että pääsin Townsvilleen. Vieläkin vilisee silmissä vihreää, nyt joukossa jo vihreitä viljelykasvejakin: varmaan tuhansia hehtaareita sokeriruokoa ja jonkin verran hassusti huputettuja banaanipuita/-pensaita, huppujen tarkoitus on suojata kypsyviä banaaneja linnuilta, ötököiltä, taudeilta ja liialliselta kosteudelta. Näin toki myös monta pientä kylää tai kaupunkia, kun bussi kiersi kylien läpi rautatieasemille. Kartalla nämä paikkakunnat ovat:Gordonvale, Babinda, Innisfail, Tully, Cardwell ja Inghamn. Paikoin vilahteli merikin ja Gardeellissä ajettiin ihan rantabulevardia pitkin.
Aikataulun mukaisesti saavuttiin Townsvilliin ja raahustin reppuineni noin kilsan matkan majapaikkaani Civic Guest Houseen. Mukava kahden hengen huone vain minun käyttööni oman suihkun ja vessan kera!
Suoritin pikaisen pikkupyykkioperaation ja keksin, miten lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kuivattaa pyykki ja selvitä kävelyretkestä elävänä: pese alusasut ja toppi, anna valua hetki ja pue päällesi. Ulkona 32 asteessa ja vinhassa tuulessa vaatteet ovat kuivat tunnissa ja olo on ollut ihan mukavan viileä -kunnes vaatteet jälleen kostuvat: hiestä!
Kuljeskelin kohti Strand Avenueta ja törmäilin jatkuvasti katutöihin, joiden vuoksi suojatiet monin paikoin poissa käytöstä. Poissa käytöstä oli harmikseni myös uimaranta kovan tuulen takia. Kyllä voi meressä uiminen olla vaikeasti saavutettavissa! Tein kuitenkin yli yhdeksän kilometrin hortoilun kaupunkia katsellen. Sitten hostellille ja suihkun kautta tätä kirjoittelemaan ja pian unten maille.
1.3. Selitys otsikkoon heti tämän päivän aloitukseksi: on lauantaipäivä ja kaduilla ei ole juuri ketään, kaupat kiinni jo kahdelta. Epäilenpä siis vahvasti, että en ole townsvillessä, Pohjoisen Queenslandin suurimmassa kaupungissa- noin 200 000 asukasta, 15 museota. Museot laistoin onnistuneesti. Samoin jätin väliin kiipeämisen tässä helteessä 286 metriä korkealle Castle Hillille, josta kuulemani mukaan olisi ollut upeat näkymät kaupunkiin ja ympäristöön.
Päivän ohjelma alkoi jo ennen kahdeksaa, kun lähdin kohti parin kilometrin päässä olevaa lauttasatamaa. Sain ostettua lipun ja juotua pikaisen aamukahvin terminaalin kahviossa, kunnes kello 8.45 lautta irtosi terminaalin laiturista ja olin taas merimatkalla. Nyt tosin onneksi vain parikymmentä minuuttia melko levollisella merellä.
Kohteeni oli Magnetic Island noin 12 kilometrin päässä kaupungista. Lautta oli edullinen ja sitäkin edullisempi oli saaren bussin päiväpassi, jolla sai matkustaa saaren tiuhaan liikennöivillä busseilla saaren lukuisille uimarannoille. Lipun hinta oli yksi dollaria eli noin 60 senttiä!
Matkustin siis monien uimarantojen ohi jälleen kerran mahtavia, vehreitä maisemia ihaillen. Pysähdyin Horseshoe Bayn uimarannalle ja nyt pääsin uimaankin! Aikamoisen sinnikkäät auringonpalvojat jaksoivat lojua tulikuumalla hiekalla tulikuumassa auringonpaisteessa. Pystyin päättämään, että minun ei näissä olosuhteissa ole tarkoitus ruskettua. Heti vaan uinnin jälkeen suihkuun, vaatteet päälle, lierihattu ja aurinkolasit päähän ja varjoon juomaan vettä, tuoremehua, limsaa… Kaikki märkä on kovassa kurssissa!
Kaupunkiin palattuani kuljeskelin ympäriinsä ja ajatuksena oli löytää myöhäiseksi lounaaksi muuta kuin hampurilaisia, kebabia, kiinalaista, intialaista, thaimaalaista, korealaista, joita olisi yllin kyllin tarjolla. Löysin lopulta ihan tavallisen aussiravintolan ja autin herkullisen kala-annoksen.
Lounaan jälkeen alkoi tuntua siltä, että alan olla aika kypsä kävelemiseen (askeleita 14 703, kuljettu matka 10,3 km. Huomasin Woolworth-ruokasupermarketin ja päätin hankkia hiukan iltapalaa hostelliin, kun huoneessani on jopa jääkaappi-pakastin! Toinen syy ruokakauppaan menossa oli se, että siellä oli VIILEÄÄ!
Nyt chillailen huoneessani tuulettimen alla. Huomenna matka jatkuu taas!
2.3. Varsinainen sunnuntai siis lepopäivä. Tämä johtui siitä, että huone piti luovuttaa klo 10. Junan lähtöön aikaa siis neljä tuntia ja selässä reppu, kun sitä ei kannattanut jättää hostellille, joka sijaitsi aika lailla toisella puolen kaupunkia kuin asema - ja keskustan kaikki paikat olivat suljettuja. Onneksi olin siemaissut eilisillan iltapalan tähteet aamiaiseksi, joten mitää suurempaa hätää ei ollut. Miten siis käyttää neljä tuntia vajaan kahden kilometrin kävelyy?
1. Istuu ensimmäisellä puistonpenkillä vartin ja katselle, kun palmut huojuvat tuulessa.
2. Istuu aikansa seuraavalla puistonpenkillä ja kuuntelee lintujen sirkutusta. Yksi muuten oli varmaan palkattu mainostarkoitukseen, se. Imittäin lauloi aivan selvästi fes-ti-val!
3. Löytää avoinna olevan kahvilan ja käyttää tunnin keskikokoisen latten, mango-ananas-mansikka -smoothien juomiseen.
4. Löytää joen ja sen rantatien. Istuu puistossa ja nauttii tuulesta ja puitten varjosta ja ihailee samalla hienolla paikalla olevia asuintaloja.
5. Kävelee 200 m ja istuutuu yliopiston edessä olevalle penkille ja kirjoittaa blogia vartin. Sitten onkin enää puolitoista tuntia junan aikataulun mukaiseen lähtöön ja matkaa jäljellä kilometri. Sitten asemalle jännittämään, josko juna tulee, josko pääsen illaksi Mackayhin. Eilinen rautatiefirman pelottelu siitä, että juna on kamalasti myöhässä tulvan takia, eikä voida taata, että pääset perille, vähän pelottaa , kun muutenki tavoista i poiketen olin valinnut aikataulusyistä saapumisen uuteenkaupunkiin illalla.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että jana lähti kolme tuntia myöhässä! Siis kolme tuntia, mikä tarkoittaa sitä, että kun olin ajatellut katsella maisemia koko matkan, niin nyt enemmät puolet matkasta on pimeää! En sano thtään kirosanaa, vaikka miitä mietinkin. Alkuperäisen ajatuksen mukaan piti olla hotellissa viimeistään kahdeksalta, nyt olen ehkä yhdeltätoista! Että tällainen päivä. Nyt ei hymyilytä yhtään, mutta tällaista tämä reppuresuaminen toisinaan vaan on!
Lopulta olin Mackayssa klo 17.48 sijaan klo 22.15! Vähän ikävä tilanne, kun majapaikka sijaitsi parin kilsan päässä. Kiitos vaan sen tekoälyn! Kysyin siltä neuvoa ja se antoi osviitat. Varasin paikallisen taksin etukäteen netistä. Annoin nykyisen prepeidini puhelinnumeron ja juuri, kun olin astumassa ulos junasta, kuljettaja soitti ja kertoi olevansa paikalla. Ei ollutvaikea löytää, sen kun sattui olemaan ainoa taksipaikalla. Eivät olleet taksithavainneet, että juna tuleekin yli kolme tuntia myöhässä.
Pääsin siis kävelemästä tuota paria kilsaa kohtuullisen kympin hinnalla. Olin ilmoittanut hotellille myöhäisen tuloaikani, mutta netin ilmoituksen vastaisesti respa ei ollut auki 24/7. Oli onneksi puhnu, ja sain soitettua apua, sain avaimen ja valtavan kokoisen huoneen keitto-ja pyykinpesumahkuineen, jääkaapissa odotti runsas aamupala ja valokatkaisijoita näpytellesäni havaitsin lasioven takana myös pienen sievän pation. Ei huono! Ja uima-allas avataan kuudelta, siksi siis kello soimaan ja nukkumaan.
Hyvin siis päättyi tämäkin päivä, vaikkei ihan priimaa ollutkaan! Ehkäpä huomenna on kivempi päivä taas. Paljon kivoja päiviä tässä on ollutkin!
MATALAAKIN MATALAMPI MACKAY
3.3. Eilinen oli vähän tynkä päivä, koska enin osa päivästä kului ensin asemalla odottaessa sitä kolme tuntia myöhässä olevaa junaa ja sitten se pimeä junamatka, minkä piti olla maisemien katselua. Kovin korkeaa arvosanaa en antaisi Queensland Railway Travelille. Mutta taustalla lienevät radan varrella sattuneet tulvat ja niiden aiheuttamat korjaustyöt. Juna oli kyllä viihtyisä, siisti ja moderni. Viereisessä vaunussa oli koko yön avoinna oleva ravintola, mikä on hyvä tietää, sillä ensi yönä olen osan matkaa yöllä matkan päällä. Edessä on 16 tunnin rupeama tästä 25 tunnin junamatkasta. Aamupäivällä pitäisi olla viimeisessä kohteessani eli Brisbanessa.
Aamulla olin laittanut herätyksen melko aikaiseksi, jotta ehdin rauhassa käydä huomeeni edessä olevassa pienessä uima-altaassa aamu-uinnilla ja nautiskella jääkaapista tarjoillun ihan hyvän aamiaisen patiollani linnunlaulun ryydittämänä. Kahvi tosin täytyi keittää itse hotellintarvikkeista!
Alkumatkan maisemat olivat alkuun samantapaiset kuin Vairnsista Townsvilleen, mutta hyvin pian maisemat alkoivat muodostua mielettömän laajoista kosteikkoalueista. Ja sitten iski se pimeys!
Eilen opin käyttämään yksinkertaista ja vallan mainiota taksin kutsujärjestelmää halutessani iltamyöhällä helposti hotelliin. Uloskirjautuminen hotellista oli jo kymmeneltä, joten tilasin taksin klo 10.00 hotellin osoitteeseen ja katselin Mackayn littanaa maisemaa muutaman kilometrin kaupungin keskustaan. Taksisovellus on todella mainio: kirjoita lähtöpaikka, kohde ja kellonaika sekä yhteystietosi( jouduin eka kerran häneltyneenä käyttämään prepaid-liittymäni täkäläistä puhelinnumeroa, toimi). Vahvista tilausjavoit muutamaa munuuttia ennen taksin saapumista seurata sen tuloa. Tämän päivän kokemuksen mukaan toimii täsmällisesti ja luotettavasti. Helppoa kuin mikä - eikä hintakaan ihan mahdoton, halvin matka maksoi noin kymmenen euroa ja kallein eli keskustasta rautatieasemalle vajaa 20 €.
Kaupunki on noin 122 000 asukaan kaupunki, joka on ihan altavan laaja, ei mitenkään käveltävissä nähtävyydeltä toiselle. Katsoin pääkadun ja yhden nähtävyyden eli Maailman pienimmän liikenneympyrän välistä etäisyyttä: noin viisi kilometriä, saman verran sieltä matkaa rautatieasemalle. Harvoin tulen kaupunkiin valmistautumatta, mutta nyt sekin tuli tehtyä! Kuljeskelin siis keskustassa kahdeksankiloisen reppuni kanssa ja 33 asteen helteessä, joten en näillä etäisyyksillä viitsinyt kovasti nähtävyyksiä urakoida. Kävelin toki pätkän Bluewater Trailia, löysin paikallisen laguunin ja vuonna 1912 valmistuneen kaupungintalon. Ja toki täälläkin sen pakollisen kirjaston!
Olen täällä ollessani jo aiemminkin ihmetellyt aukioloaikoja. Tänään havaitsin myös yhden omituisuuden: lähes kaikki bongaamani ravintolat sulkevat ovensa klo 14 tai 14.30. Siis minun lounasaikaani. Aukeavat sitten taas puoliviiden, viiden maissa. Ja ne tosi harvassa olevat alkoholiliikkeet ovat pääsääntöisesti avoinna klo 10-24! Ruokakaupoista on turha oluita etsiskellä!
Mackay on Australian sokerituotannon keskus, mikä selittää ne tolkuttoman suuret sokeriruokoviljelmät. Yleisilmeeltään kaupunki muistuttaa Villin lännen kylää, eli rakennuskanta on matalaa, mikä selittää sen, että joka paikkaan on pitkä matka.
Nyt alan henkisesti valmistautua tuohon pitkään junamatkaan. Toivottavasti ei ole eilisen kaltaista myöhästelyä. Toisaalta muutaman tunnin myöhästyminen palvelisikin minua:enemmän maisema-aikaa ja vähemmän hotellin odottelua, kun check-in alkaa vasta klo 15!
SURKEA SUURI JUNAMATKA
3.-4.2. Minä ja minun suuri suuni: ei olisi tuota toivesammakkoa päästää päähänsä. Tästä nimittäin alkaa matkani todllinen suuri seikkailu! SUURI!
Mackayn hirveän hellepäivän siis olin palloilut hiukan kaupungilla. Kuumin päivä tähän mennessä saattoi minut hyvissä ajoin rautatieasemalle, joka oli suljettu ja avautui vasta noin puoli tuntia ennen junan aikataulun mukaista aikaa. Juna saapuikin vain noin puoli tuntia myöhässä, lähti liikkeelle, hain iltapalaa ravintolavaunusta, söin ja juna lähti liikkeelle, nopeutti vauhtia, pysähtyi ja peruutti takaisin Mackayn asemalle. Jumittui sinne tulvan aiheuttaman ratarikon vuoksi. Ja noin klo 21 noin puolentoista tunnin ”junamatkan” jälkeen meille ilmoitettiin, että matka jatkuu jonkin ajan kuluttua busseilla.
Kieräydyin jättipyyhkeeseen, puhalsin niskatyynyn käyttökuntoon, laitoin kuulokkeet korvaan ja jatkoin Piin elämän kuuntelua. Nukahtelin jonkin verran -sen mitä nyt istuma-asennossa pystyi!
Heräsin noin viifeltä ja siellä sitä kyhjötettiin edelleen Mackayn asemalla. Pian tuli kuulutus, että bussit lähtevät kahdeksalta. Queensland rail travel tarjosi niukan aamupalan ja sen jälkeen sitten ihailtiinkin auringonnousua rautatieasemalla, joka sentään oli auki ja tarjosi jopa yhtä palvelua: vessoja!
Sekavan sähläyksen jälkeen meidät oli sitten sijoitettu kahteen bussiin ja alkoi matka, jonka aikataulu löytyi firman lähettämästä s-postista: Brisbane noin klo 23! Nyt v***tti niin kuin sitä kuuluisaa oravaa! Ei muuta kuin ilmoittamaan hotelliin hyvin myöhäisestä saapumisesta , alkuperäisen aikataulun mukaan olisin ollut Brisbanessa aamulla klo 9.00. Siis menetin yhden toimintapäivän täällä. Ja kuljetus oli siin 14 tuntia myöhässä!
Matka sujui alkuun ihan hyvin maisemia katsellen ja kirjaa kuunellen. Sitten loppui kuulokkeista virta eikä junan kaltaista latauspistoketta bussissa ollut. Puhelintakaan en arvannut Sanulin pelaamiseen käyttää, kun piti varmistaa Google mapin toiminta iltamyöhällä, kun piti löytää hotelli, jonka onnekseni olin varannut vain alle kilometrin päähän rautatieasemalta - samassa komleksissa oli myös bussiasema. Komleksista ulospääsemiseen tarvitsin kolmen ihmisen neuvoja, mutta onneksi täkäläiset ovat ihan äärettömän ystävällisiä ja auttavaisia. Pääsin siis vielä 4. päivän puolella hotelliini, jossa ilokseni odotti kiva huone siisteine kylppäreineen ja ”keittiönurkkauksineen. Suihkun jälkeen kaaduin sänkyyn ja nukuin jo ennen kuin pää oli tyynyllä. Luulin, että siinä nyt oli matkan tylsin päivä: ainoat tapahtumat olivat rsutatiefirman tarjoamat sinänsä aivan hyvät lounas ja dinner sekä vessatauot. Ja olihan toki vaihtelua, etten tarvinnut hattua, aurinkolaseja enkä hattua, eikä paljon tarvinnut hikoillakaan, kun bussin ilmastointi piti lämpötilan noin 20 asteessa. Ja olihan toki kiva nähdä niitä pikkupaikkoja, joiden rautatieasemilla pysähdeltiin. Ja viljelykasveissakin oli vähän muutoksia: enemmän banaaneja ja yhdessäkohdassa mielettömät määrät omenapuita. Alueen nimikin oli Apple Tree Creek! Täkäläinen omenatuoremehu on muuten oikein hyvää!
SYKLONI SYÖKSYY BRISBANEEN
5.3. Aamu alkoi ihan leppoisasti mukavassa puolipilvisessä, tuulisessa noin 22 asteen lämmössä. Nautin aamiaisen hotellin viereisessä kahvilassa ja suunnittelun päivän ohjelmaa: ensin kävelen katukatni päästä päähän ja nautin ihmisistä arkessaan. Jatkan Botanical Gardeniin, sieltä kävelysiltaa Brisbane-joen yli Marinum museumiin, sieltä South pank Parklands puistoon, sitten kulttuurialueelle, jossa ensin Queensland Performing Arts Centre, Queensland Cultural Central…
Ja ensimmäiselsi jysähti, kun kolkuttelin paikallisen turistitoimiston ovea: suljettu sykloni Arthurin takiatänään, huomenna perjantaina… Sama tilanne kaikkialla: kaikki suljettu. Onneksi kulttuurikeskuksen kirjasto oli auki vielä tänään klo 17.00 asti. Sitten sekin suljettiin kahdeksi päiväksi. Hotelliin kävellessäni näin kauppiaita suojaamassa liikkeitten ikkunoita. Ja viimeistään silloin käsitin: olen trooppisen hirmumyrskyn keskuksessa! Ja hotellilla avasin huomeeni jättimäisen television, jonka kaikilla kanavilla käsitellään Arthuria: koulut suljettu huomenna ja perjantaina, julkinen liikenne pysäytetty ( Ja minä ehdin jo hankkia paikallisen liikennekortin… No matkalla nyt muutenkin tulee turhia kuluja!)…
Tuulen voimakkuus pahimmillään 97 metriä sekunnissa!!
Varautuminen katastrofiin näkyi ruokakaupassakin, kun lounaalla paikallisessa jättimäisessä piipahdin kaupassa ajatuksena ostaa jotakin sämpylää yms. iltapalaksi. Leipähyllyt olivat tyhjät, samoin valmisruokahyllyt. Vessapaperia täkäläiset eivät nähdäkseni hamstraa. Saattaapa olla, että olen pari päivää hotellihuoneeni vankina, sillä viranomaiset varoittelevat ulkonaliikkumisesta. Aika hurjaa! Päivitän tätä logis varmaan tiiviisti, kun on aika dramaattista. Ja jos lojun tyhjän panttina täällä huoneessa . Ja toivon, että sunnuntaina ei kaikkien Brisbanen lentojen kohdalla lue enää ”cancelled”. Kotimatka häämöttää…
MYRSKYNSILMÄSSÄ
6.3. Olen nyt ollut hereillä pari tuntia telkkari auki ja koko ajan on ohjelmaa syklonista. Uutisissa tosin uutisoidaan niinkin olennaisesta aiheesta kuin prinssi Williamin hyväntekeväisyysvierailut sairaaloissa.
Poikkeustila näkyi aamukahdeksalta niin, että ihmisiä oli liikkeellä vähemmän kuin eilisaamuna. Kaikki ravintolat -jopa hotellin aamiaishuone - ovat suljettuja. Onneksi 50 metrin päässä on 7eleven-shop, josta sai kahvia ja lämpimän meat pien aamiaiseksi, jonka sitten nautin täällä sykloniuutisten äärellä.
Kävin siis hiukan ulkona. Sää on tuulinen, mutta ei satanut, näytti ihan aurinkopäivän aamulta. Lämpötila säälähetyksen mukaan tänään 22-29 astetta. Valotaululla, joka normioloissa antanee liikennetietoja, oli tekstit: SYKLONIVAROITUS STAY HOME.
Telkkarilähetyksen mukaan koulut siis on suljettu, julkinen liikenne ja lennot tauolla, hiekkasäkkejä täytetään rannikolla talojen suojaksi.Aika mahtavia aaltoja näkyy useimpien rannikkopaikkakuntien raporteissa. Olis kyllä ollut kiva nähdä rannikko tänään niin kuin oli alkuperäisessä suunnitelmassanii.
Kaikkea ei edes luokan 2 hirmumyrsky pysäytä: hotellissa rempataan! Siitä kyllä mainittiin tänne tullessani, mutta nyökyttelin kiltisti, että OK. Toki kuvittelin olevani työpäivän ajan huitelemassa jossakin ihan muualla kuin hotellihuoneessani. Nyt kuuntelen telkkarin lisäksi ajoittaista seinänporausääntä.
Päätin kuitenkin lähteä ulos ja kävelylle Roma streetParklandiin. Sää on tuulinen ja välillä hiuksn ripsii vettä. Nyt ennuste on, että sykloni iskee vasta lauantaiaamuna. Hyvin on kuitenkin varauduttu: jopa osa puiston upeista alueista oli suljettu, samoin ikävä kyllä puuston vessat. Olin niin tottunut siihen, että vaikka vesijohtovedellä täyttämäni vesipullo unohtuisikin sinne hanan viereen, niin tiuhaan on vesipullon ostomahdollisuuksia. Kun en huoneesta lähtiessäni vielä arvannut, että sää slli kuitenkin kävelyretken, niin en ottanut vesipulloa mukaan. Onneksi ainakin yksi palvelu pelasi: juomapisteet tarjosivat raikasta vesijohtovettä.
Puisto itsessään oli tosi upea: näin kerralla enemmän kukkivia kukkia kuin tähän mennessä yhteensä.
Hotelliin palatessani poikkesin vielä Colesin ruokakauppaan taatakseni itselleni jotakin syötävää, kun ei ole ravintoloita avoinna. Lähes kaikki kaupat viimakauppaa myöten oli suljettu. Aamulla uutisoitiin myös, että rannikon supermarketit on suljettu. Alueella on suljettu 1036 koulua, lentoyhtiö Quantas on perumut kaikki lennot Brisbaneen. Toivottavasti sunnuntai-iltana lähtee lento Dohaan!!
Tuorein tieto syklonista on se, että sen keskus on 245 km. Brisbanesta itään. Tuuli tuntuu yltyvän ja ripsii hiukan vettä.
Kun tuo telkkari on aika paljon suki sykloni-infon takia, niin tuleepa tsekattua myös muuta tv-tarjontaa - kovin on tuttua kamaa: Friends, Ensitreffit alttarilla, Idols, Kauniit ja rohkeat, Sohvaperunat, Koti koiralle, Frasier…Onneksi äänikirjoissa riittää valinnanvaraa ajankuluksi. Tosien tein vielä nyt iltapäivällä pienen lenkin tässä lähistöllä. Hiljaista on kaduilla, mutta on väkeä kyllä jonkin verran liikkeellä.
7.3. Syklonin seurantaa heti aamutuimaan. Tilanne sellaisena, kun olen sen yrittänyt aussienglantipuheesta ymmärtänyt. Onneksi tulee myös tekstietoja ja toki metistä löytyy kirjoitettuskin tekstiä. (Yksi matkan hankaluuksista oon olut tuo täkäläinen englanti, jota puhutaan tosi nopeasti ja sanoja lyhennellen enemmän kuin edes Turun murteesss)
Tällä hetkellä syklonin keskus on 165 km:n päässä Brisbanesta itään ja jatkaa hyvin hitaasti matkaansa. Arvioitu iskuaika tänne on huomisaamu. Sähköittä on rannikkoseuduilla mm. Gold Coastilla ja Sunshine Coastilla noin 35000 taloutta. Tuulet noin sata km tunnissa, puuskissa jopa 140 km tunnissa. Noin neljän miljoonan ihmisen arvellaan olevan syklonin tulilinjalla. Viihdytän itseäni toljottamalla telkkaria ja kuuntelemalla dekkareita sekä näpsimällä kuvia telkkarin välittämistä syklonikuvista. Ei niin kivaa lomaa - ajattelin kuitenkin vlelä vähän kävellä kaupungilla, kun olen toki ensin käynyt hotellin edessä testaamassa, pysyykö tuossa tuulessa pystyssä! Lakkia ei varmaan kannata päähän laittaa ja helleasu on saanut lisäkseen sadeviitan. Ilta on aamua viisaampi, joten saatan vielä lisätä näitä syklonitietoja.
Muutaman tunnin päiväsydännä vietin kuin vietinkin kaupungilla. Onhan toki kokemus tämäkin: suljettu suurkaupunki, oikea 2,5 miljoonan asukkaan aavekaupunki! Nyt ovat kaikki kaupat totaalisen closed! Lounasaikaan sain vielä alakerran 7elevenistä ”lämpimän ruuan” eli sen kuuluisan lihapiirakan, joka tosiaan on ihan maukas pikkuruoka.omenamehun ja kahvin kera se riittikin lounaaksi. Ei kyllä vastaa suunnitelmaani siitä, että täällä keskityn kulinarismiin, syön hyvin joka päivä ja nautin aussiviineistä. Saa nähdä, pääsenkö kertaakaan raflaan syömään! Kävelyretkeltäni palatessa sekin puoti oli suljettu. Kyllä osaavat varautua, vaikka edellinen trooppinen hirmumyrsky iski tänne vuonna 1974. Elämme siis historiallisia aikoja!
Kaupungilla oli hiljaista, mutta toki muitakin liikkujia oli! Liikkuminen on kohdallani vähän liioittelua, sillä kävellä löntystin katuja kierrellen lähiseudun kortteleita, istuskelin sateensuojassa eri liikkeiden katosten alla. Kaupungissa on täällä kuten muissakin kaupungeissa kiitettävästi penkkejä ja muita istuskelupaikkoja. Sade oli lähinnä pientä tihkua, välillä pilkahteli sinistä taivastakin. Tuuli oli puuskittaista, mutta puuskat olivat kyllä ihan kelvollisia. Mutta oli ihan kiva jaloittelukeli , lämpötilakin ihan kohtuullinen noin 23 astetta.
Nyt alkaa todella jännittää kotimatka: Qantas on perunut kaikki lennot ainakin sunnuntaiaamuun saakka. Lentoni siis pitäisi lähteä sunnuntaina klo 21.45.
Nyt aletaan olla jo perjantain varhaisillassa ja tuuli on jo sellaista, että on oikein mukava olla mitääntekemättömässä tilassa hotellihuoneessa. Ensimmäisiä kuvia lähisaarten ja rannikkokohteiden tuhoista näytetään jo telkkarista. Ilman sähköä noin 56 000 taloutta. Aaltojen aiheuttamasta eroosiosta on myös vaikuttavia kuvia.
8.3.Hyvää naistenpäivää! Hyvä oli varhainen herääminenkin: tuuli oli selvästi tyyntynyt eilisestä , mutta aika villiltä se vieläkin vaikuttaa. Telkkarissa puhutaan jo ex-Alfredista. Lopulta ennen rantautumista sykloni vaimeni asteen 1 -luokkaan eli vaimeni hieman eikä osunut ihan Brisbanen keskustaan. Rannikkopaikkakunnilla jatkuvat vielä valtavat tulvat ja noin 200 000 taloutta on ilman sähköä. Täällä näkee vielä maaseudulla tosi paljon sähkötolppia eli sähkö kulkee haavoittuvia lankoja pitkin. Kannaltani huolta aiheuttaa se, että kaikki Brisbanen lennot on edelleen peruttu ja oma lähtöaikani lähenee.
Päivä oli tosi sateinen, mutta lämmin, joten sain kuitenkin kuljeskeltua kaupungilla muutaman tuhatta askelta. Ajatukseni oli aamupäivällä käydä Kangatuu Pointilla ja tehdä pitkä kävelykierros suomalaisella sisulla sateessa ja tuulessa. Kävelin parin kilsan verran ja tulin pitkälle jalankulkusillalle, jonka kautta olisi ollut vielä kilsan verran matkaa. Suomalainen sisukin petti, kun katsoin siltaa, tuulta ja vaakasuoraa sadetta. Pyörähdin kannoillani ja palasin hotellia kohti osin Botanical Hardenin kautta ja osin samoja jalanjälkiä kuin olin mennytkin: tiedin matkalta löytyvän kiitettävästi katoksia suurimpien sadekuurojen varalta.
Ilokseni havaitsin avoinna olevan pubin ja koska alkoi olla lounasaika, astuin toivorikkaana sisään ja kysyin ruokaa. Ei ruokaa, keittiö kiinni. No kyllä turisti voi hyvän oluenkin laskea lounaaksi. Matkan varrelle osui myös avoinna ollut thairavimtola, joten sain ruokaakin: herkullista kana-nuudelikeittoa. Hauskinta paikassa oli se, että pöydänjalat olivat vanhojen ompelukoneiden jalkoja! Ihan niin kuin oman keittiöni pöydänjalat, ei sentään Husqvarna-koneen, mutta naapuripöydässä oli sentään Singerin jalat! Löydin myös matkamuistokaupan, jossa ihan kaikki ei ollut made in China. Vähän jotain reppuun mahtuvaa, kevyttä tuliaistakin takkiin tarttui.
Pienen lepohetken ja toilettitauon jälkeen -toilettitauko on pakko mainita, koska kaikkialla on ollut mukava liikkua kaupungilla, kun aina on tarvittaessa löytynyt istuin varjossa, vesipiste ja siistejä yleisiä vessoja- lähdin siis vielä kaupungille katsastelemaan. Löysin ihan hyvännäköisen ravintolan ja nautin läksiäisillallisen kaloineen, viineineen ja nautin naistenpäivän kunniaksi jopa paikallisen, hedelmäisen ja tosi hyvän cocktailin. Paluumatkalla piipahdin vielä päivällä löytämääni pubiin, jossa oli tosi kiva istua hetki ja katsella iloista, paikallista asiakaskuntaa. Syklonin jälkiä ei keskikaupungilla huomannut miusta kuin kadulle pudonneidta lehdistä ja joskus melko suuristakin oksista. Tuhot olivat pahempia rannikkokohteidsa, mm. Golden Beachilla, konne olin suunnitellut retkeä torstaiksi, perjantaiksi olin kaavaillut retkeä koalasuojelupaikkaan. Näin siis suunnitellut, mutta mikä lie oli, etten onnekseni ollut varannut ja maksanut näitä etukäteen niin kuin muut retket. Jäi siis vähän köyhäksi tämä lomakohde, mutta kokemus kyllä tämä historiallisen harvinainen syklonikin tietysti on, vaikka välillä olikin vähän työsää. Tulipa tänään koettua sitten totaalinen australialainen sadepäiväkin. Ja lämpötila oli ihanan viileä, vain noin 23 astetta ja tuuli. Oli ajoittain jopa tosi tallustella kaupungilla. Kehityin oikein hyväksi näyteikkunaihailijaksi!
Lentokenttä on alkanut pikkuhiljaa avautua ja koneita alettu siirtää tyhjennetylle kentälle. Ainakin Qantasin sivustolla luvattiin, että huominen lento Dohaan lähtisi ajallaan. Toivottavasti näin on. Nyt pitäisi alkaa suunnitella pakkaamista ja huomispäivää. Hotellihuone on luovutettava jo klo 11 ja lento lähtee vasta illalla ja sadetta on luvassa. Nyt on luovuus koetuksella!
KOTIINKO KOHTA? KENTIES
9.3. Koittipa sitten kovien koettelemuspäivien jälkeen kotiinlähtöpäivä! Ja seikkailut senkuin paranevat, jos niin voisi sanoa. Huone oli luovutettava kello 11.00. Saisiko tähän laittaa päivän suunnitelman: reppu respaan säilytykseeen, kaupungille kävelylle ja kenties sinne taidemuseoon ja.... PÄIVÄN TODELLISUUS: Luovutin huoneeni, katsoin säätä, joka ei riemastuttanut. Syklonin pyörteissä seurasi sitten tietenkin rankkasade, ei mikään suomalainen ukkoskuuro, vaan sellainen vedentulo, että aloin ymmärtää, millaista on sade silloin, kun sataa saavista kaatamalla ( ja voimakkaassa tuulessa). Pystyin hyvin pian päättämään, ettei minun tarvitsekaan lähteä kaupungille. Kello 11, lento lähtee, jos lähtee, klo 21.55. Kukaan ei usko tätä, mutta näinkin saa päivän kulumaan: norkoilin hotellin aulassa kaksi tuntia, tilasin näppärän sovelluksen (opin siis käyttämään taksisovelluksiakin!) avulla 13caps -taksin ja ajoimme järkyttävässä kaatosateessa lentokentaälle noin 20 kilsan päähän citystä. Matka maksoi hiukan yli 60 euroa ja siitäkös pankki Suomessa riehaantui: sain hyvin pian maksun jälkeen viestin Nordealta, että tililtäni on veloitettu omituiselle vastaanottajalle tuo huikea summa ja epäillään huijausta. Onneksi sain vastattua yksinkertaisella A-kirjaimella, että minä tosiaan olen ihan oikeasti maksanut oikeasta taksikyydistä tuon summan.
Lentokentällä sitten surasin tuntikausia valotaulua siitä Dohan lähdön kohdalta. Edellä ollut Dubain lento Cancelled, Dohan lentoa seuraava lento cancelled. Vihdoinkin aukesi Dohan chek-in, riensin portille ja ilokseni alueela oli vilkas baari, otin lähtömaljaksi vielä lasillisen hyvää australiasta punaviiniä ja lähetin lapsille tiedon, että täällä ollaan lähtöportilla lennot chekattu Helsinkiin asti ja...
Kun koneen boarding oli alkamassa, kuului ilmoitus, että syklonin aiheuttamien monien ongelmien takia ja sen itse sykloninkin vuoksi lennetäänkin ensin Melbourneen - siis täysin päinvastaiseen suuntaan - ja siellä ehkä hiukan joudumme odottelemaan. Hiukan aussienglannissa on noin tunti. Lähdimme Brisbanesta noin puoli tuntia myöhässä. Melbournessa lusmuilimme koneessa istuen ehkä tunnin verran. Tässä vaiheessa näkyi jo koneen istuimen edessä olevasta lentoseurannasta, että saapumisaika Dohaan on 7.24, 7.25, 7.30... Finnairin lennon pitilähteä maanantaiaamuna klo 7.40. Epätoivo iski vahvasti!
Sain koneessa vaihdettua aussipre-paidin jälleen omakseni, mutta se mitä en saanut, oli uni. Lennon aikataulu vain lisäsi myöhästymisminuutteja ja lopulta saavuimme Dohaan kolme tuntia myöhässä, tunti sen jälkeen, kun Finnair oli noussut kentältä kohti Suomea lennolla, johon minutkin oli chekattu mukaan. Mutta en ollut koneen ainoa transfer-matkaaja, itse asiassa Dohan Hamad International Airport on hyvin keskeinen liittymäkenttä Aasiasta ja Australiasta tulevien ja Eurooppaan ja USA:an liikennöivien koneiden välillä - ja meitä koneenvaihtajia oli valtavasti, ainakin satakunta haahuilijaa. Onneksi ei tarvinnutkaan itse olla huolissaan tai haahuilla. Harvoin näkee näin hyvin organisoitua ja nopeasti pystytettyä organisaatiota: Ensin yksi ystävällisesti hymyilevä virkailija ohjasi kentällä koko joukon transfer-matkustajia ylös seuraavaan kerrokseen, jossa odotti kymmenkunta opasta kyltteineen. Ihana nähdä, että tuossahan lukee Manchester - Helsinki... siis riemastuneena tähän jonoon. Ja sitten alkoi sujua. Ensi jaettiin matkaliput manchestilaislle, sillä heidän lentonsa lähtisi illalla. Mutta sääli sitä perhettä, joilla oli kaksi leikki-ikäistä ja vauva ja päivä lentoasemalla...
Jos joku joskus kehuukin suomalaista järjestelmällisyyttä ja tehokkuutta, niin voisipa sitä käväistä katsomassa, miten pieni kriisi hoidetaan dohalaisittain. Tunnissa oli koko jatkolentomatkaajajoukko saanut uudet lentoliput seuraavalle mahdolliselle suoralle lennolle ja voucherit hotelliin, lounaaseen, illalliseen, kuljetuksiin hotelliin ja takaisin kentälle, herätyksen hotellissa...Qatar Airwaysin piikkiin. Maanantai-aamuna, kun minun piti olla menossa Helsinkiin, olinkin sitten menossa lentoyhtiön piikkiin taksissa kolmen venäläisen liikemiehen kanssa matkalla noin 20 minsan päähän hotelliini. Pieni sivuhuomautus lienee paikallaan: 3 miljoonan Qatar on maailman rikkaimpia valtiota (Wikipedian mukaan maailman 6:nneksi rikkain valtio. Ja enpä ole ennen nähnyt moistakaan opastaulukokoelmaa millään lentoasemalla: suunta tuo taxies, busien, suunta tuo limousines. Ja minutkin noukittiin taksiin lähellä pylvästä, jossa luki Limousines pick up. Ei ollut ihan limusiini, mutta perille vei hotelliini, viiden tähden Abesq Doha - hotelliin. Oli siinä häpeämistä, kun reppureissaaja matkan viimeisenä päivänä laitetaan kulkemaan hotelliin metallipaljastimen läpi, tavarat läpivalaistaan enne hissiä, poika roikottaa reppuasi huoneeseen, ei ole rahaa maksaa tippejä, kun ei voi korttia käyttää, pitää mennä lounaalle luksusravintolaan, ja reppu on täynnä likapyykkiä. Onneksi oli se vähän käytetty mekko ja pikkutossut, joihin sonnustautuneena sitten hiivin erinomaiselle lounaalle. Hei lounaassani on herkullista lihaa, punaviini sopisi... Vaan ei sovi muslimimaassa, ravintolassa ei tarjoilla alkoholia, mutta huoneeseen kyllä saisi tilata... Olen ennenkin miettinyt eri uskontojen kaksinaamaisuutta.
Lounaan jälkeen kastelin käskyjen mukaan - ja pesutarpeessakin olevat - lentosukkani... ja yritin noin neljän maissa pysyä hereillä... Minun ei tarvinnut huolehtia illallispukeutumista, menin "ihan vaan hetkeksi" poitkälleni ja nukuin kuusi tuntia. Kymmenne tienoissa heräsin ja katselin kastelemiani lentosukkia, pitäisi saada kuivaksi. Matkan toinen niksipirkkaus: hotellihuoneessa tyhjä vesipullo tai kaksi, kunten näissä maissa aina on mukana tai tarjolla. Kuumenna vesi, laita pulloon, kiedo sukka pullon ympärille. Ja näin minulla oli parin pullontäyttökerran jälkeen siedettävän kuivat lentosukat jalassa, kun viideltä siirryimme silkkilakanayön jälkeen minä ja kolme intialaista taksiin ja ajoimme lentokentälle, josta Finnairs lähti ajallaan. Ja oli Helsinki-Vantaalla 50 min etuajassa. Ja minä olin elävänä Euroopaassa, hengissä Helsingissä. Ja Suomen kotimatkan ja ystävällisen naapurin ansiosta painoin pään tyynyyn kotona. Maailman mahtavimman matkan mukavin hetki!
Ehkä jaksan vielä joskus koota vaikutelmia yhteen. Nyt olen siihen liian lähellä, liian väsynyt ja liian arkirutiineihin takertuva, kun auton lasit jäässä ja postit, likapyykit, jääkaappiin ruokaa…
